Mieti hetki omaa lapsuuttasi. Mitä tulee mieleesi? Millaisia muistoja sinulla on lapsuudestasi? Ovatko ne onnellisia? Mitä mielestäsi kuuluu onnelliseen lapsuuteen?

Ovatko lapset onnellisia?

Suomi on valittu viisi kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Meidän onnellisuutta on tutkittu ja mitattu. Tulokset on kirjattu Maailman onnellisuusraporttiin. Mutta, tutkimuksessa otetaan huomioon vain yli 15-vuotiaat. Kun katsotaan alle 15-vuotiaiden lasten onnellisuutta, tulokset ovat hälyttävät. He eivät ole ollenkaan niin onnellisia kuin aikuiset.  Lue Ylen sivuilta tutkittua tietoa mistä tämä johtuu?

Työssäni varhaiskasvatuksen opettajana näen harmittavan usein lapsia ja perheitä jotka eivät ole onnellisia yhdessä.  Syystä tai toisesta. Onnellisuuteen tulee särö väärästä äänenpainosta tai rumasta sanasta. Lapsilla on valtava aikuisen ja näiden hyväksynnän nälkä. Lapsille asetetaan nykymaailmassa hyvin paljon odotuksia; pitää, täytyy ja on pakko. Some pullistelee kuvista, joissa on kiiltokuvaperheitä, joilla näyttää kaikki olevan ulospäin hyvin. Juostaan harrastuksesta toiseen, pukeudutaan sävy sävyyn. Mikä on totuus kuvien takana?

Mikä tekee lapsesta onnellisen?

Millaisista asioista lapsen onnellisuus koostuu? Mitkä ovat onnellisen lapsuuden kulmakivet? Olen miettinyt tätä asiaa paljon. Olen muistellut omaa lapsuuttani ja sitä mikä sai minut silloin onnelliseksi. Hyvin vahvasti mieleeni muistuvat yhteiset hetket vanhempien kanssa. Saaressa oleminen, makkaranpaisto, kauppareissut, perjantain saunaillat, telkkarin katsominen yhdessä. Vanhempien viisaat kannustuslauseet ja sananparret ovat jääneet myös mieleen. Sellaisia kuten; ”riittää kun yrittää parhaansa, ”rehellisyys maan perii, ”ei haukku haavaa tee”. Muistan, että vanhempani yrittivät aina saada minut näkemään asioiden positiivisen puolen ja sen tsemppauksen, jonka ansiosta jaksoin yrittää uudelleen. Vanhempani olivat aina puolellani.

Kysyin töissä tämän ajan lapsilta, että mitkä asiat tekevät heidät onnelliseksi. Tai saavat heidät iloisiksi. Useat lapsista vastasivat, että kaverit ja leikkiminen, kiipeily, juokseminen ja seikkaileminen. Vastauksissa näkyi myös, että yhteinen tekeminen vanhempien kanssa on tärkeää ja tuottaa hyvää mieltä.  Jatkoin kysymistä, että millainen tekeminen. Pelaaminen, uiminen, telkkarin katsominen, leipominen, käveleminen yhdessä koiran kanssa, metsässä retkeily ja eväiden syönti. Aivan tavallisia, normaaleja perhearkeen kuuluvia asioita. Se asia, joka minua erityisesti kosketti, oli muutama vastaus jossa lapsi sanoi, että onnelliseksi hänet tekee se, kun äiti tai isä kuuntelee ja juttelee lapsen kanssa. Hmm…

Näistä vastauksista näkee, että lasten onnellisuus koostuu samanlaisista asioista kuin aikuistenkin. Ystävät, merkityksellisyys, asioiden ja ajatusten jakaminen… No miten siis teemme lapsesta onnellisen?

Miten lapsesta tulee onnellinen?

Kiinnostu lapsen maailmasta, seuraa asioita joista hän on innoissaan ja joista hän pitää. Tutki maailmaa yhdessä lapsen kanssa. Kysy häneltä kysymyksiä ja kuuntele lapsen vastauksia. Ole valmis vastaamaan lapsen kinkkisiinkin kysymyksiin. Mutta muista, kaikkea ei voi, eikä tarvitsekaan tietää. Vanhempana voit aivan hyvin sanoa lapselle, en tiedä vastausta tähän kysymykseen, mutta otetaan yhdessä asiasta selvää.

Ole perillä siitä kenen kanssa lapsi viettää päivänsä. Jos lapsi viettää suurimman osan päivästä päivisin päiväkodissa / esiopetuksessa, siellä on todennäköisesti sen hetken parhaimmat kaverit. Parhaimmassa tapauksessa sieltä saattaa löytyä elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Eli vanhempana sinun kannattaa kuunnella minkä nimisiä kavereita lapsen puheissa vilahtelee. Kuuntele myös, mitä lapsi kertoo, että päivisin on tehty, leikitty, luettu, opittu… Kuulet myös, jos lapsen puheissa esiintyy viitteitä siitä, että joku käyttäytyy huonosti / kiusaa. Näihin asioihin on hyvä puuttua heti jotta se loppuisi.

Tee lapsen kanssa yhdessä erilaisia asioita. Ota hänet mukaasi päivän puuhiin. Pienikin lapsi osaa järjestellä asioita, laittaa ruokaa; sekoittaa tai pilkkoa… Anna lapsen tuntea itsensä tärkeäksi ja auttaa sinua. Menkää yhdessä pihalle keinumaan, syökää eväitä lähimetsässä. Leipokaa pipareita tai paistakaa lettuja. Isomman lapsen / nuoren kanssa tehkää pidempiä retkiä, nukkukaa teltassa ja käykää ongella tai leffassa. Osallistu mahdollisuuksien mukaan lapsen harrastuksiin, kuljeta, tue ja tsemppaa.

Anna lapsen tylsistyä. Se, että ei ole mitään tekemistä, haastaa lasta keksimään itse tekemisen mahdollisuuksia. Aikuisen tehtävä ei ole olla ohjelmatoimisto. Joskus voi vain olla. Lapsi. Kukaan ei odota silloin lapselta mitään, ei vaatimuksia, aikatauluja, kiirettä. On tärkeää sietää olemista ja tekemättömyyttä, tylsyyttä.

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vähemmän hän todennäköisesti viettää aikaa kotosalla vanhempiensa seurassa. Kuitenkin vanhempien tehtävänä on silloinkin olla kiinnostunut lapsen asioista, kuunnella ja kysellä, välittää. Lapsi jakaa sen minkä haluaa jakaa. Ole läsnä ja kuule oikeasti lasta. Nuorin tyttäreni sanoi, että ”äiti, sun tehtävänä on olla ja välittää. Se tekee mut onnelliseksi.” Jokainen lapsi tahtoo, että hänelle vanhemmat ovat läsnä silloin kun heitä tarvitaan.

Miten saadaan onnellisia lapsuusmuistoja?

Lapsen onnellisuuteen ei tarvita rahaa, ei suuria elämyksiä tai kalliita harrastuksia. Lapsi kaipaa aikaa, läheisyyttä, välittämistä, kannustamista ja yhdessä tekemistä. Sitä, että tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Pieni lapsi elää tässä hetkessä. Hän ei mieti tulevaa, tai märehdi mennyttä. Niiden aika tulee myöhemmin. Lapsi ei elä sitten kun – elämää. Hänelle elämä on tässä ja nyt. Tee tästä hetkestä lapselle sellainen, että siitä jää hyvä muistijälki – muisto.

Kolmen lapsen äitinä ja yhden lapsen mummana tulee ajateltua paljon sitä, millaisen muiston minä jätän itsestäni lasten mieleen. Mitkä ovat niitä asioita, tekoja, joita haluaa lasten muistavan? Ovatko ne muistot onnellisia? Sain tästä tänä jouluna sydäntä koskettavan herätyksen. Vanhin tyttäreni antoi minulle joululahjaksi kirjan Sinulle äiti, johon oli koottu muistoja hänen lapsuudestaan. Täytyy myöntää, että osui ja upposi. Niin paljon yhteisiä, rakkaita, hyviä muistoja. Kiitos tästä rakas tyttäreni.

Meidän aikuisten tehtävänä on rakentaa lapsille hyviä muistoja, onnellisia muistoja, jotka kantavat aikuisuuteen asti. Onnellisista lapsista kasvaa onnellisia aikuisia.